Aikido – taistelulaji joka korostaa väkivallattomuutta

Aikido, joka suomennettuna tarkoittaa harmonian tietä, on japanilainen budo-laji. Aikido on verrattain uusi taistelulaji, sillä sen kehitti Morihei Ueshiba 1900-luvun alkupuolella. Aikidossa on vaikutteita Daitō-ryū aikijūjutsusta ja lajille on ominaista omien liikkeiden mukauttaminen hyökkääjän voimaan ja liikkeeseen. Hyökkääjää johdattamalla puolustus tehostuu. Lajiin kuuluu olennaisesti myös henkinen puoli ja pyrkimys rauhaan. Harjoittelutekniikat perustuvat pehmeyteen eikä vastustajaa ole tarkoitus vahingoittaa. Kuten muutkin budo-lajit, aikido perustuu samuraiden taistelutekniikoihin. Aikidossa käytetään valkoista budo-pukua, jonka vahva kangas kestää liikkeiden tekemisen lattiaa vasten. Aikidoa harrastetaan tatamilla, jotka perinteisesti valmistetaan riisioljista mutta nykyään ne tehdään synteettisesti.

Aikido sopii sekä miehille että naisille ja sitä voivat harrastaa kaikenikäiset. Harjoittelun tarkoituksena on kehittää koordinaatiota ja voimaa hyvässä ilmapiirissä. Lajin perustaja Ueshiba korosti jatkuvasti aikidon hengen merkitystä harjoittelussa ja vilpittömyyden tärkeyttä. Ueshiba oli harrastanut lapsuudestaan asti erilaisia taistelulajeja, kuten mm. sumopainia, jujutsua ja aikijujutsua. Hän alkoi kuitenkin kaivata väkivallatonta lajia. Kaikki aikidotekniikat perustuvat vastustajan voiman hyödyntämiseen, eli puolustus ei ole koskaan vahvempi kuin vastustajan hyökkäys. Vastustajaa ei ole tarkoitus voittaa, vaan hänen hyökkäyksensä nujertaa. Lajin yksi tarkoitus onkin itsensä voittaminen ja väkivallan mielettömyyden ymmärtäminen. Lajissa korostetaan, että ensisijaisesti tulisi aina hakea rauhallisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Aikidossa ei järjestetä kilpailuja.

Harjoitus aloitetaan aina kumarruksin opettajan johdolla. Oppilaat istuvat tatamin reunalla ja opettaja heidän edessään. Aluksi kaikki kumartavan harjoitusalueen keskustaa kohti ja sen jälkeen opettaa kumartaa oppilaille ja oppilaat opettajalle. Harjoitukseen kuuluu aina alkulämmittely ja venytys, hengitysharjoitukset, liikkumis- ja käännösharjoitukset, kaatumisharjoitukset, asetekniikkaharjoittelu, loppujäähdyttely ja loppukumarrukset. Aikidoa harjoitellaan pareittain ja parit aloittavat harjoituksen kumartamalla toisilleen. Toinen parista on nage eli tekniikan tekijä ja toinen uke eli hyökkääjä. Edistyneemmät harrastajat harjoittelevat tekniikoita useampaa eri hyökkääjää vastaan. Harjoituksia tehdään sekä seisaaltaan tai perinteisessä japanilaisessa polviasennossa.

Aikidossa aseina toimivat noin 130 cm pituinen puinen keppi, jota kutsutaan nimellä , puinen harjoitusmiekka bokken sekä puinen tai kuminen harjoituspuukko tantō. Harjoituspuukko on varattu aseellista hyökkääjää vastaan puolustautumiseen, mutta muita välineitä käytetään sekä aseellista että aseetonta hyökkäystä torjumaan.

Aikidossa on vain kaksi vyön väriä, valkoinen ja musta. Tässä se poikkeaa monen muun budo-lajin vyöjärjestelmästä. Edistyneemmät harjoittelijat voivat käyttää japanilaisia hakama-housuja monissa maissa jo tasoilla 3-1, mutta Japanissa housujen käyttö on sallittu vasta musta vyön kanssa. Arvot etenevät Aikidossa suuremmasta pienempään, aloitustason ollessa 6. ja korkeimman tason 1. Kun harrastaja on suorittanut kaikki tasot, hän voi suorittaa 1. asteen mustan vyön eli danin. Daneja voi puolestaan suorittaa aina 4. tasoon saakka. Vyökokeita suoritetaan usein leirien yhteydessä.

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset miehittäjät kielsivät japanilaisia harjoittelemasta taistelutaitoja ja budolajeja ei voinut enää harrastaa julkisesti. Budolajit vapautettiin vasta, kun japanilaiset tekivät karatesta ja judosta urheilua. Tämän jälkeen myös aikidon harrastamien alkoi yleistyä ensin Japanissa ja 1950-luvulta alkaen muualla maailmassa. Aikidossa harjoittelutyyleistä yleisin on Aikikai-aikido, mutta lajissa on myös useita muita eri tyylejä. Aikikai-aikido vastaa suorimmin Morihei Ueashiban kehittämää suuntausta, mutta hänen oppilaansa ovat muokanneet omia suuntauksiaan. Japanissa suurummilla tyylisuunnilla on omat pääkonttorinsa ja eri tyylien harrastajia on ympäri maailmaa. Suomessa Aikidio alettiin harrastaa 1970-luvulla, jolloin Toshikazu Ichimura tuli esittelemään aikidoa Suomeen. Ichimura oli lähetetty Japanista länsimaihin opettamaan aikidoa ja hän päätyi Suomeen Ruotsin kautta. Ichimurea oli vuosia eteenpäin Suomen tärkein aikidon opettaja.