Ikebana, japanilainen kukka-asettelutaide

Ikebana on japanilaista kukkien ja oksien asettelutaidetta. Sen suora käännös tarkoittaa elävää kukkasta ja se perustuukin kukkien eläväksi tekemiseen taiteen muodossa. Ikebanan perusperiaate on yhdistää luonnon ja ihmisyyden voimat yhteen kukkien ja muiden asetelman osien sommittelulla. Asettelua koskevat tietyt ohjeet muun muassa sitä mihin eri kokoiset oksat ja kukat asetellaan.

Ikebanan historia juontaa juurensa buddhalaismunkkien uhrikukka-asetelmista, joita he valmistivat temppeleihinsä. Vaikka tämä taiteenlaji onkin tullut aikojen saatossa monelle harrastukseksi ja sitä harjoitetaan kevyenä tekemisenä ympäri Japania, oli se aluksi tiukka ja kurinalainen uskonnollinen harjoitus. Asetelman tekemistä ohjasi jopa tietynlainen hengitys, jota tuli noudattaa. Myös asetelman kukkien ja oksien järjestys oli tällöin tarkemmin määriteltyä.

Ikebanassa uskotaan vahvasti siihen, että kukkia leikataan, mutta ei tapeta. Alkuaikoina asetelman tekijän ja kukkien välillä piti valita hengellinen yhteys, jotta asetelmasta tuli elävä ja luonnollisen näköinen. Tuulen tuli puhaltaa oksien välistä, joten sille oli jätettävä tilaa. Kukkien pienimmät oksat vietiin korkealle ja suuret näyttävimmät kukat tuli asettaa etualalle.

Nykyään asettelua ei kuitenkaan määrää enää niin tarkat säännöt kuin aikaisemmin. Asetelma saa olla melko vapaa, kunhan siinä korostuu kukkien sielu ja luonnollisuus. Asetelman on sovittava siihen ympäristöön, johon se on tehty. Tärkeää on myös yhteys tekijän ja kukkien välillä. Sitä varten sanotaankin, että asetelmista näkyy aina tekijän tunteet ja luonne. Asetelmia tehdään usein omassa rauhassa ja hiljaisessa ympäristössä, jotta niiden tekijä pääsee hyvään yhteyteen työnsä kanssa.

Ikebanan voi periaatteessa tehdä kuka tahansa, mutta se vaatii jonkin verran tietoa ja ymmärrystä taiteen historiasta. Usein taitoja opiskellaan, jonka tuloksena asetelman tekijä oppii hallitsemaan sekä teknisiä että fyysisiä taitoja. Näiden avulla hän osaa asetella kukat ja oksat oikeaan asentoon, kun ne on ensiksi leikattu ja muotoiltu kauniisti. Siksi on tärkeää ymmärtää ikebanan syvin olemus, teoria ja historia unohtamatta oman itsensä löytämistä.

Voidaan siis sanoa, että ikebana on hyvin hengellinen taiteenmuoto. Siinä taiteen tekijä joutuu keskittymään tarkkaan hentojen materiaalien käsittelemiseen, löytämään niiden elävän sielun ja tuomaan sen esille asetelman muodossa. Toisinaan kurinalaista asettelua harjoitetaan vieläkin joissain osissa Japania. Ja ikebana on eri muodoissaan levinnyt myös muualle maailmaan.

Ikebana, japanilainen kukka-asettelutaide
Ikebana, japanilainen kukka-asettelutaide

Ikebanan eri koulukunnat

Kuten moni muukin taiteenlaji, myös ikebana on aikojen saatossa irtautunut moneksi eri variaatioksi. Toisissa näistä koulukunnista arvostetaan hyvin paljon erittäin vanhoja perinteitä ja noudatetaan tiukkoja ohjeita asetelmien teossa. Toisiin on otettu mukaan hieman modernimpi ote ja asetelmia eivät ohjaa niin tiukat säännöt. Koulukuntia on nykyään olemassa jo tuhansia, mutta ne voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin.

Ikenobō on koulukunnista vanhin, jonka periaatteet syntyivät buddhalaispappi Semmun opastuksella 600-luvulla. Semmu oli viettänyt paljon aikaa myös Kiinassa, joten asetelmissa näkyy vaikutuksia myös muista kulttuureista. Ikenobō perustuu kolmen voimaan ja ihmisen ja luonnon väliseen tasapainoon. Ohara koulukunnassa asetelmat tehdään hyvin matalaan astiaan. Tämä koulukunta syntyi hieman myöhemmin, kun länsimaisia kukkia alettiin tuomaan Japaniin. Niiden todettiin sopivan paremmin mataliin astioihin ja näistä asetelmista tulikin erittäin suosittuja.

Sōgetsu koulukunta on kaikkein uusin ja modernein ikebanan asetteluista. Se halusi kumota 1930-luvulla kaikki vanhat säännöt ja uhmasi asettelullaan vanhoja perinteitä. Asetelmiin tuotiin mukaan uusia materiaaleja ja niiden tekemiseen käytettävä mielikuvitus sai olla täysin rajaton. Opiskelu aloitetaan tarkoilla ohjeilla, mutta sen jälkeen siinä voi edetä melko vapaasti. Sōgetsu on eniten maailmalle levinnyt ikebanan koulukunta.